Jeesus kärsi meidän puolestamme

Koska minulla ei ole tilaisuutta pitää hiljaisen viikon puhetta työtehtävien kautta, kirjoitan sen tänne.

Hiljaisen viikon tapahtumat vievät meidät pohtimaan omaa suhdettamme toisiin ihmisiin mielenkiintoisella tavalla. Evankeliumien tapahtumissa ei mielestäni ole tärkeää, mitä Jeesukselle tapahtuu, vaan se, miten kertomuksessa olevat henkilöt kohtelevat Jeesusta.

Voisimme passiivisen vastaanottajan sijasta asettua Jeesuksen pilkkaajien ja kuulustelijoiden rooliin. Hiljaisen viikon tapahtumia voi kokonaisuudessaan lähestyä siitä näkökulmasta, että Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me pysähtyisimme Jeesuksen kärsimyksensä edessä ja katsoessamme hänen vangitsijoitaan ja teloittajiaan, näkisimme itsemme heidän tilallaan.

Kristillisessä perinteessä on keskitytty hyvin paljon Jeesuksen kärsimykseen, mutta mitä, jos evankelistojen tarkoitus olikin saada lukija pohtimaan itseään ja omaa tapaansa toimia. Ehkä heidän tarkoituksensa olikin kertoa, että Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me voisimme oppia jotain todellisesta ihmisyydestä.

Näin ajatellen Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me voisimme tunnistaa itsemme sotilaissa, jotka pilkkasivat Jeesusta. Jotta me huomaisimme ne tilanteet, jolloin me itse käyttäydymme ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan vain siksi, että meillä on valtaa tai mahdollisuus tehdä niin.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta voisimme tunnistaa itsemme juutalaisissa johtajissa, jotka olivat jääneet omien ennakkoluulojensa vangeiksi. Onhan paljon helpompaa elää oman elämänsä kuplassa ja katsoa siitä käsin maailmaa kuin astua toisen ihmisen vierelle ja todella yrittää ymmärtää hänen elämäntilanteensa.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me huomaisimme, että me olemme Pilatuksen vierellä niitä, jotka eivät uskalla tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä, vaan seuraavat massaa. On aivan eri asia seurata ulkoapäin tulevia ärsykkeitä kuin muodostaa oma mielipide ja pitää siitä kiinni loppuun asti.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me huomaisimme olevamme Herodeksen joukoissa viihdyttämässä itseämme toisten ihmisten kustannuksella. On paljon helpompaa nähdä toiset ihmiset oman toiminnan kohteina kuin oman elämänsä subjekteina.

Jeesus kärsi, jotta me pysähtyisimme miettimään omaa toimintaamme. Jotta me huomaisimme oman julmuutemme ja rakkaudettomuutemme ja olisimme valmiit lähtemään sille tielle, jonka Jeesuskin kulki, tielle kohti todellista ihmisyyttä.

 

Jeesus siis kärsi, jotta me oppisimme elämään ihmisiksi. Ihmisen ominaisuus on oppia virheistä, kantapään kautta. Kasvua ja kehitystä tapahtuu niissä hetkissä, jolloin me joudumme pysähtymään ja miettimään omaa elämäämme, toimintatapojamme ja vaikutteitamme. Meidän mahdollisuutemme kasvaa on niissä hetkissä, jolloin peilistä näkyy todellinen minä, sillä se kuva ei ole kaunis.

Hiljainen viikko asettaa meidät selkä seinää vasten pohtimaan, kuka minä olen ja olenko minä sellainen kuin todellisuudessa haluaisin olla? Niin kauan kuin me emme pysty asettamaan itseämme toisen ihmisen paikalle, me olemme kuin nuo sotilaat, juutalaiset johtajat, Pilatus tai Herodes, jotka eivät pystyneet näkemään toista ihmistä ihmisenä. Havaitessamme ristiriidan, olemme oikealla tiellä. Tuhannen taalan kysymys on, mitä me tuolle ristiriidalle teemme.

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Jeesus kärsi meidän puolestamme”

  1. Erittäin hyvä. Tuollaista saarnaa minäkin kuuntelisin korvat höröllä. Ei tämä sanoma vanhene. Pidä ensi vuonna! ☺

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *