Kristillisen uskon kompastuskiviä V -Jeesuksen uhri

Jeesuksen uhrikuolema on ollut koko kristillisen kirkon historian ajan kirkon julistuksen ydintä. Jeesuksen uhrin kautta ihmisillä on mahdollisuus pelastua. Ajatus uhrista on kuitenkin muuttunut vuosisatojen  kuluessa. Tapahtunut näkökulman muutos on vaikuttanut myös kristillisen julistuksen sisältöön. Kristillisen kirkon opin mukaisesti ajateltuna jotkin Uuden testamentin kirjoitukset tuntuvat vaikeilta ymmärtää. Kysymys on kyllä Jeesuksen uhrista, mutta millaisesta uhrista on kyse, siinä on tämän blogin kysymys.

Yksinäisyys

Ihmisen ensimmäinen traumaattinen kokemus on syntymä. Sikiön elämä kohdussa on turvallista. Napanuora antaa sille ruokaa juuri silloin kuin se sitä tarvitsee. Äidin sisällä lämpötila on juuri oikea, sikiö saa tuntea olevansa yhtä äidin kanssa.

Kaikki muuttuu syntymässä. Lapsi joutuu ensi kertaa tuntemaan nälkää ja janoa, hän joutuu tuntemaan kylmyyttä ja kuumuutta, kosteita vaippoja ja turvallisen sylin puutetta.

Pikkuhiljaa hän tajuaa itsensä erilliseksi äidistä ja huomaa, miten hän pystyy liikuttamaan siinä lähellä olevia sormia ja varpaita. Ruumiinjäseniään pieni vauva pystyy liikuttamaan, muttei pysty vaikuttamaan siihen yksinäisyyteen, mitä hän tuntee ollessaan erossa äidistään.

Tämä yksinäisyys on tuntemus, joka seuraa ihmistä kuolemaan asti. Syvät ihmissuhteet antavat kokemuksen yhteydestä, jonka ihminen on tuntenut kohdussa, mutta yhteyttä kaiken Luojaan ja itseensä, ihminen ei enää löydä. Yhteys on katkennut ja se heijastuu myös ihmissuhteisiin.

Katkenneen yhteyden palautumisesta sijaisuhriksi

Kristillisen opin mukaan Jeesuksen uhri meidän puolestamme on ihmisen pelastava Jumalan teko. Neljänneltä vuosisadalta, tarkemmin sanottuna Nikean kirkolliskokouksesta (325 jKr.) eteenpäin, kristillinen tulkinta Jeesuksen uhrista kuitenkin erkaantui juutalaisesta ja ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen uhrikäsityksestä.

Jerusalemin temppelissä uhratut uhrit eivät olleet sijaisuhreja. Temppelin uhrit olivat symboleja siitä yksinäisyydestä ja erosta Jumalasta, jonka jokainen ihminen tuntee. Temppelissä uhrattiin eläimiä Jumalan ja ihmisen välisen eron korjaamiseksi ja kiitouhrina niistä hetkistä, kun yhteys on löytynyt.

Sovitusuhrit eivät kuitenkaan olleet sijaisuhreja. Suurena sovituspäivänä juutalaisten temppelissä teurastettiin virheetön karitsa, jonka veri vihmottiin temppelin kaikkein pyhimmässä olleelle Jumalan valtaistuimelle. Mutta tuo uhri oli sovitusuhri, symboli, jolla kuvattiin ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden korjaantumista.

Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia ja heille Jeesuksen kuoleman merkitys löytyi temppelikultista, olihan se heidän omaa uskonnollista perinnettään. Näin ollen Jeesuksen kuolema ei merkinnyt heille sijaisuhria, vaan uhria, joiden kautta ihmisellä on mahdollisuus saada katkennut yhteys Jumalaan korjattua.

Vähän myöhemmin, kun kristilliset seurakunnat koostuivat pelkästään ei- juutalaisista, sovitusuhrin liittyminen ihmisen jumalayhteyden kaipuuseen hautautui kreikkalaisille ja roomalaisille uskonnoille tyypillisen jalon kuoleman ihannoinnin ja sijaisuhriajatuksen alle.

Juutalaisen temppelikultin sanat jäivät kuitenkin elämään. Johannes kastajan sanat ”Katsokaa Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin” menettivät juutalaiseen ajattelutapaan kuuluvan kuvaannollisen luonteensa ja ne otettiin kirjaimellisesti, niin kuin pakanakristityt olivat tottuneet omissa uhrikäytännöissään tekemään.

Monille pakanakansoille uhrit olivat tapa lepyttää Jumalan vihaa. Uhrit eivät olleet vain eläinuhreja, vaan myös ihmisuhreja käytettiin. Tästä tulkintahorisontin muutoksesta ei sitten ole enää pitkä matka ajatukseen Jumalan pojasta Jumalan antamana sijaisuhrina ihmisten pelastamiseksi.

 

Jumalan vihaa vai rakkautta?

Edellisen valossa ei ole ihme, että tämän päivän ihmisten on vaikeaa ymmärtää Jeesuksen opetusten ja perinteisen kristillisen uskon kesken olevaa ristiriitaa. Ensimmäiset kristityt ajattelivat Jeesus Nasaretilaisen rakkauden tieksi ja ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden palauttajana. Kristillisen kirkon käsityksen mukaan 300 –luvulta eteenpäin Jeesuksen kuolemassa oli kyse sijaisuhrista Jumalan vihan taltuttamiseksi. Kun alkuperäinen käsitys uhrista muuttui kiitosuhrista sijaisuhriksi, samalla muuttui myös evankeliumeissa olevan Jeesuksen opetuksen tulkinta.

Kristillinen kirkko on tehnyt historian aikana omat valintansa, eikä niitä voi tehdä tekemättömiksi. Mutta jos halutaan tehdä oikeuta evankelistoille ja ensimmäisille kristityille, tunnustetaan ero, joka evankeliumien ja kirkon opin välillä on. Tällöin jokaisella on mahdollisuus valita, mitä tietä haluaa kulkea, seuraako ensimmäisten kristittyjen tulkintaa vai kirkon viitoittamaa tietä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *