Homoeroottisuus antiikin Kreikassa ja Roomassa

Seuraavat homoeroottisesta käyttäytymisestä puhuvat tekstit ovat Uuden testamentin puolella. Tästä syystä on hyvä tehdä pieni tutustumisretki kahden ajan laskun vaihteen Palestiinassa vaikuttaneen kulttuurin käsitykseen homoerotiikasta.

 

 

 

 

Kreikka

Antiikin Kreikassa miestenvälinen homoeroottinen suhde oli hyväksytty ja vuosisatojen ajan ylläpidetty tapa. Tästä suhteesta on totuttu käyttämään nimitystä pederastia, joka tarkoitta lapsirakastajaa. Sen perusmuoto oli aikuisen miehen ja nuoren pojan välinen seksuaalissosiaalinen suhde.

Pederastia oli yleistä Ateenassa ja Spartalla. Myös Kreetalta on löydetty merkkejä vahvasta pederastisesta perinteestä. Toisaalta Kreikassa oli myös paikkoja, joissa pederastia oli kiellettyä.

Kreikkalainen pederastinen perinne on ymmärretty seksuaalisuuden sosiaalisena ilmentymänä yhteiskunnassa. Pederastinen suhde oli paikoin hyvin olennainen osa nuorten miesten kasvamista yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Kyse oli initiaatioriitistä, jossa poika aikuisten opastuksella kasvoi mieheksi sekä seksuaalisessa että sosiaalisessa mielessä. Tavoitteena oli henkisen suorituskyvyn ja hyveellisyyden maksimointi. Pederastia yhdistettiin Ateenassa sivistysinstituutioon: filosofian, musiikin, taiteen, ruumiinharjoitusten esteettiseen ympäristöön. Spartassa ja muuallakin pederastia liittyi kiinteämmin sotilaskulttuuriin.

Pederastiassa on olennaista roolirakenne. Pederastiaa ei voi ymmärtää, jos ei oivalla aktiivisen ja passiivisen roolin merkitystä. Poika, rakastettu oli passiivinen vastaanottava. Aikuinen oli rakastajana aktiivinen osapuoli, joka opetti ja kasvatti. Kasvatuksellisesti pederastinen suhde tähtäsi siihen, että nuorista pojista kasvoi rohkeita, yhteisöään miehuullisesti puolustavia ja sivistyneitä miehiä.

Platon (428-347 eKr.) oli sitä mieltä, että pederastinen suhde oli ihmissuhteista jaloin ja edusti puhtainta rakkautta. Se oli kiinteä ja läheisempi suhde kuin avioliitto, koska siihen sisältyi sivistyksellinen tavoite, mikä avioliitosta puuttui.

Miehen rooliin kuului olla ensin rakastettuna ja sitten initiaation läpikäytyään rakastajana. Pederastinen suhde johti parhaimmillaan elinikäiseen syvään ystävyyteen. Miehen ja pojan välisen suhteen lisäksi miehelle kuului avioliitto.

Pederastia ei ollut biologinen, vaan sosiaalinen, pedagoginen ja eettinen ilmiö. Samalla siihen liittyi aimo annos mieskeskeisen yhteiskunnan epäluuloa naisten henkisen suorituskykyä kohtaan.

 

 

 

 

 

 

Rooma

Kreikkalaisille ja roomalaisille homoerotiikan perusrakenne oli sama. Kumpikin edellytti aktiivista ja passiivista osapuolta. Tavallisesti Roomassa oli kyse Kreikan tavoin aikuisen ja lapsen välisestä homoeroottisesta suhteesta. Ratkaiseva ero oli, että siinä, missä kreikkalaisille homoerotiikka kuului vapaiden miesten välille, roomalaisille se oli sallittua vain isännän ja orjan välillä. Kreikassa isännän ja orjan välinen suhde oli sopimaton. Kulttuurien ero selittyy Kreikan pederastisen perinteen kasvatuksellisista tavoitteista käsin. Roomassa ei tällaista kasvatuksellista tavoitetta ollut.

Nuoria miesorjia saatettiin pitää rakastajina vakituisesti. Heille kuului tällöin aina passiivinen rooli. Vapaalle Rooman kansalaiselle passiivisen roolin ottaminen oli häpeäksi, sillä siihen alistuminen merkitsi miehuuden menettämistä. Vapaan miehen raiskausyrityksestä saattoi saada jopa kuolemantuomion. Tämä muistuttaa siitä, mitä Vanhan testamentin kirjoitusten kiellosta ottaa naisen roolia yhdynnässä.

Roomalaisesta homoerotiikasta voi yleisesti sanoa, ettei se ollut periaatteessa kiellettyä, vaikkakaan sille ei annettu erityistä moraalista arvoa. Sallitulla homoerotiikalla oli kuitenkin rajansa.

 

Niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin homoeroottiset suhteet olivat kahden eri arvoisen miehen välisiä suhteita. Niiden ei ollut tarkoitus olla kahden tasa-arvoisen ihmisen välisiä suhteita, vaan miesten oletettiin ottavan hänelle kuuluva passiivinen tai aktiivinen rooli. Näin ollen niitä ei voi verrata tämän päivän homoseksuaalisiin suhteisiin, jotka ovat kahden tasa-arvoisen ihmisen vapaaehtoinen suhde.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *