Paavali ja homoerotiikka

Blogisarja Raamatun homoeroottisuuteen viittaavista Raamatun teksteistä jatkuu Uuden testamentin puolelle. Ensimmäinen teksti on Paavalin kirjeestä roomalaisille. Paavalilta löytyy vielä toinen mainita aiheesta, nimittäin 1. Korinttilaiskirjeestä. Kolmas aiheeseen liittyvä teksti on 1. kirjeessä Timoteukselle. Näistä myöhemmin.

Paavali liittyy kirjeissään juutalaisuudessa olevaan homoerotiikan vastaisuuteen. Hän seuraa muiden juutalaisten, Josefuksen ja Filonin kirjoituksia tuomiten homoeroottisen käyttäytymisen. Juutalaisuudessa seksuaalisuus miellettiin suvunjatkamiseksi ja kaikki toiminta, missä miehessä oleva ihmisen siementä hukattiin, oli kiellettyä.

Juutalaisuudessa miehen ja naisen roolit erotettiin vahvasti toisistaan. Miehen rooli oli olla aktiivinen ja naisen rooli oli olla passiivinen. Oli kyseessä sitten väkivaltainen miehen alistaminen seksuaaliseen homokontaktiin, pederastisen suhteen seksuaalisesta elämästä tai isännän ja orjan välisestä suhteesta, aina passiivisen roolissa oleva joutui häpeään, koska hän oli ottanut naisen rooli.

 

Room 1:22-27

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Roomalaiskirjeen teksti tuntuu hyvin yksiselitteiseltä, mutta muutamaa termiä tarkastelemalla selviää, mitä Paavali Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa halusi sanoa. Nämä termit ovat vaihtaminen ja luonnollinen / luonnonvastainen. Näitä termejä tutkiessa on tärkeää muistaa, että antiikin ajan ihmiset eivät tienneet mitään seksuaali-identiteetistä, vaan kyse oli aina rooleista.

Kun Paavali puhuu naisten vaihtaneen luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, kyse ei voi olla homoseksuaalisuudesta, niin kuin me siitä tänä päivänä puhumme. Kyse on ollut naiselle kuuluvan roolin vaihtamisesta luonnonvastaiseen. Paavali ajattelee siis hetero ihmisistä, jotka ovat ryhtyneet harrastamaan homoerotiikkaa.

Käyttäessään sanoja luonnollinen ja luonnonvastainen, Paavali ei käytä niitä meidän ymmärtämässämme geneettis-biologisessa mielessä. Luonnollisella on tarkoitettu antiikin aikaan ihmiselle luonnostaan lankeavaa, tavanomaista tai syntyperäistä ominaisuutta tai ilmiasua. Tästä on hyvänä vertailukohtana 1. Kor. 11 alku, jonka alussa Paavali opettaa korintilaisia, miksi miehen tulee olla jumalanpalveluksessa avopäin, mutta naisten on peitettävä päänsä. Jakeissa14-16 Paavali sanoo ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.”

Samoin kriteerein Paavalin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset olisivat voineet opettaa homoseksuaalisuuden luonnonmukaisuutta. Heidän näkökulmastaan se ei ole epätavallista eikä yleisen moraalin vastaista.

Paavalille homoeroottinen suhde merkitsi tahallista luomisjärjestyksen vaihtamista. Tästä käsin määräytyy myös Paavalin käsitys miehen ja naisen seksuaalisuudesta. Kyse ei ole vain sukupuolielinten rakenteesta ja käyttötarkoituksesta, joita tänä päivänä pidetään luomisjärjestyksen kriteereinä. Miehellä ja naisella oli oma paikkansa ja roolinsa, joiden vaihtaminen ei käynyt päinsä. Homosuhteen passiiviselle osapuolelle kuluva naisen rooli loukkasi miehen ja naisen roolirakennetta.

 

Pakanoiden ja juutalaisten synnit

Jotta saisi selville, mitä Paavali oikeastaan halusi kertoa puhuessaan seksuaalikäyttäytymisen vaihtamisesta, on tutkittava, miksi Paavali yleensä otti aiheen esille. Paavalin kritiikkiä ei pidä siis lukea irrallaan asiayhteydestä. Paavali luettelee Roomalaiskirjeessään pakanoiden syntejä juutalaisin sanakääntein, käyttäen näin juutalaisten omia aseita heitä vastaan. Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku on johdantoa sille, mitä Paavali halusi sanoakoko kirjeellään . Luvuissa kaksi ja kolme Paavali nimittäin siirtyy puhumaan juutalaisista ja osoittaa, etteivät nämä ole pakanoita kummempia, kun kuvittelevat pelastuvansa lain ja ympärileikkauksen perusteella. ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka … koska sinä tuomitsija, teet samoja tekoja” (2:1).

 


 

Paavalia olisi tuskin saatu hyväksymään tai edes ymmärtämään homoeroottisesti käyttäytyviä ihmisiä. Mutta homoerotiikan tuomitseminen ei ollut Paavalin pääsanoma Roomassa asuville juutalaisille, vaan se oli vain yksi perinteestä nostettu esimerkki, jolla hän havainnollistaa armoa tarvitsevan maailman tilaa.

Jälleen kerran Raamatun tekstejä lukissa huomataan, että homoeroottisesta käyttäytymisestä puhuttaessa ei ole kyse samanlaisesta kahden ihmisen tasavertaisesta suhteesta kuin, mitä me tänä päivänä homoseksuaalisella suhteella ymmärrämme.

Teille on opetettu. . . . . mutta minä sanon teille

”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. (Matt 5: 38-41)

 

Näitä Jeesuksen sanoja on käytetty esimerkkinä oikeasta kristilliseksi tavasta joustaa ristiriitatilanteessa. Pitää antaa periksi, jottei synny lisää ongelmia.

Kun Jeesuksen sanoja luetaan niiden alkuperäisessä sosiaalisessa asiayhteydessä, ne puhuvat jostain aivan muusta. Kannattaakin käydä Jeesuksen antamia esimerkit läpi yksitellen.

Ensin näistä useimmin käytetty posken kääntäminen. Juutalainen vältti vasemman käden käyttöä, sillä vasen oli likainen. Lyödessään toista, hän siis käyttää oikean käden nyrkkiä. Jos nyrkin iskun saanut kääntää iskun saatuaan toisen posken eli vasemman, juutalaisen on lyötävä siihen oikean käden kämmenselällä.

Juutalaisessa niin kuin oikeastaan kaikissa kulttuureissa kämmenselällä lyöminen on osoitus halveksunnasta ja toisen yläpuolella olemisesta. Kämmenselällä lyötiin juutalaisessa yhteisössä lapsia, naisia, palvelijoita tai orjia. Eli toisin sanoen, se joka lyö toista vasemmalle poskelle – oikean käden kämmenselällä – hän samalla osoittaa olevansa toisen yläpuolella. Kääntämällä vasemman posken lyöty kertoo lyöjälle oikealle poskelle lyömisen olleen väärin.

Entä paidan antaminen. Jos, tai oikeastaan kun, köyhä maaseudun asukas jäi velkaa rikkaille, rikkailla oli mahdollisuus oikeusteitse vaatia saataviaan. Tällöin rikkaat pystyivät ottamaan köyhän viitan pantiksi. Viitta piti lain mukaan palauttaa omistajalleen yöksi. Paitaa ei kuitenkaan saanut milloinkaan ottaa keneltäkään. Silloin nimittäin jätti kyseisen ihmisen alasti. Mutta, mitä jos viitan luovuttanut antoi myös paitansa? Silloin viitan vaatija näyttäytyi sydämettömänä ja alasti jääneen häpeä tuli myös paidan ottajan osalle.

Jeesuksen kolmas esimerkki liittyy roomalaissotilaiden oikeuteen pakottaa kuka tahansa vastaantulija kantamaan heidän varusteitaan. Sotilaat kulkivat suurta valtakuntaa ristiin rastiin ja tämä sääntö oli tehty sotilaiden matkanteon helpottamiseksi. Käytäntöä seurattiin tarkasti ja yli virstan matkalle pakottaminen oli ehdottomasti kielletty. Joskus yli virstan matkalle pakottamisesta oli seurannut kuolemanrangaistus.

Jos sotilas pyysi jotakuta kantamaan varusteitaan sen sallitun virstan, kantamalla niitä kaksi kantaja osoitti sotilaalle, että jo yhden virstan matkalle pakottaminen oli liikaa. Sotilas jäi silloin pahaan välikäteen, sillä kukaan ei olisi uskonut häntä, jos hän sanoisi, että kantajaksi otettu kantoi varusteita vapaaehtoisesti kaksi virstaa.

Jokaisessa Jeesuksen antamassa esimerkissä on kyse epäoikeudenmukaisuuden esille tuomisesta. Niin toisen posken kääntämisellä, paidan antamisella kuin kahden virstan kantamisella haluttiin asettaa väärintekijä tilanteeseen, jossa hänen täytyy myöntää tekemänsä vääryys.

Kaikki Jeesuksen esimerkit olivat totta Palestiinan maaseudulla asuvien ihmisten elämässä. Näillä maaseudun köyhillä ei ollut mahdollisuuksia asettua heitä kohtaan tehtyjä vääryyksiä vastaan. Jeesus opetti heille, miten he pystyvät ainakin saattamaan vääryyden tekijät ja kaikki läsnäolijat huomaamaan köyhien kohtaaman epäoikeudenmukaisuuden.

 

Käsittelemäni raamatunkohta tuli mieleen, kun luin viime viikonlopun keskustelua Maata näkyvissä festareiden miesvaltaisesta pappisedustuksesta alttaripalveluksessa. Festareilla olleet naiset julkaisivat somessa kuvia papinpaidat päällä saadakseen tapahtuman järjestäjät ja osallistujat ja meidät kaikki muut huomamaan syrjivän toimintansa.

Julkaistut kuvat toimivat samalla tavalla kuin Jeesuksen antamat esimerkit juutalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa. Kääntämällä toinenkin poski, riisumalla itsensä alasti tai kantamalla sotilaiden varustuksia yli vaaditun matkan väärin tekijät joutuvat itse miettimään tekojaan. Viime viikonloppuna Turussa papin tehtävissä olleet miehet saivat näistä kuvista muistutuksen omasta valinnastaan, joka syrjii puolta Suomen pappiskunnasta. Toivottavasti kuvat laittavat nämä miehet pohtimaan asiaa.

Homoeroottisuus antiikin Kreikassa ja Roomassa

Seuraavat homoeroottisesta käyttäytymisestä puhuvat tekstit ovat Uuden testamentin puolella. Tästä syystä on hyvä tehdä pieni tutustumisretki kahden ajan laskun vaihteen Palestiinassa vaikuttaneen kulttuurin käsitykseen homoerotiikasta.

 

 

 

 

Kreikka

Antiikin Kreikassa miestenvälinen homoeroottinen suhde oli hyväksytty ja vuosisatojen ajan ylläpidetty tapa. Tästä suhteesta on totuttu käyttämään nimitystä pederastia, joka tarkoitta lapsirakastajaa. Sen perusmuoto oli aikuisen miehen ja nuoren pojan välinen seksuaalissosiaalinen suhde.

Pederastia oli yleistä Ateenassa ja Spartalla. Myös Kreetalta on löydetty merkkejä vahvasta pederastisesta perinteestä. Toisaalta Kreikassa oli myös paikkoja, joissa pederastia oli kiellettyä.

Kreikkalainen pederastinen perinne on ymmärretty seksuaalisuuden sosiaalisena ilmentymänä yhteiskunnassa. Pederastinen suhde oli paikoin hyvin olennainen osa nuorten miesten kasvamista yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Kyse oli initiaatioriitistä, jossa poika aikuisten opastuksella kasvoi mieheksi sekä seksuaalisessa että sosiaalisessa mielessä. Tavoitteena oli henkisen suorituskyvyn ja hyveellisyyden maksimointi. Pederastia yhdistettiin Ateenassa sivistysinstituutioon: filosofian, musiikin, taiteen, ruumiinharjoitusten esteettiseen ympäristöön. Spartassa ja muuallakin pederastia liittyi kiinteämmin sotilaskulttuuriin.

Pederastiassa on olennaista roolirakenne. Pederastiaa ei voi ymmärtää, jos ei oivalla aktiivisen ja passiivisen roolin merkitystä. Poika, rakastettu oli passiivinen vastaanottava. Aikuinen oli rakastajana aktiivinen osapuoli, joka opetti ja kasvatti. Kasvatuksellisesti pederastinen suhde tähtäsi siihen, että nuorista pojista kasvoi rohkeita, yhteisöään miehuullisesti puolustavia ja sivistyneitä miehiä.

Platon (428-347 eKr.) oli sitä mieltä, että pederastinen suhde oli ihmissuhteista jaloin ja edusti puhtainta rakkautta. Se oli kiinteä ja läheisempi suhde kuin avioliitto, koska siihen sisältyi sivistyksellinen tavoite, mikä avioliitosta puuttui.

Miehen rooliin kuului olla ensin rakastettuna ja sitten initiaation läpikäytyään rakastajana. Pederastinen suhde johti parhaimmillaan elinikäiseen syvään ystävyyteen. Miehen ja pojan välisen suhteen lisäksi miehelle kuului avioliitto.

Pederastia ei ollut biologinen, vaan sosiaalinen, pedagoginen ja eettinen ilmiö. Samalla siihen liittyi aimo annos mieskeskeisen yhteiskunnan epäluuloa naisten henkisen suorituskykyä kohtaan.

 

 

 

 

 

 

Rooma

Kreikkalaisille ja roomalaisille homoerotiikan perusrakenne oli sama. Kumpikin edellytti aktiivista ja passiivista osapuolta. Tavallisesti Roomassa oli kyse Kreikan tavoin aikuisen ja lapsen välisestä homoeroottisesta suhteesta. Ratkaiseva ero oli, että siinä, missä kreikkalaisille homoerotiikka kuului vapaiden miesten välille, roomalaisille se oli sallittua vain isännän ja orjan välillä. Kreikassa isännän ja orjan välinen suhde oli sopimaton. Kulttuurien ero selittyy Kreikan pederastisen perinteen kasvatuksellisista tavoitteista käsin. Roomassa ei tällaista kasvatuksellista tavoitetta ollut.

Nuoria miesorjia saatettiin pitää rakastajina vakituisesti. Heille kuului tällöin aina passiivinen rooli. Vapaalle Rooman kansalaiselle passiivisen roolin ottaminen oli häpeäksi, sillä siihen alistuminen merkitsi miehuuden menettämistä. Vapaan miehen raiskausyrityksestä saattoi saada jopa kuolemantuomion. Tämä muistuttaa siitä, mitä Vanhan testamentin kirjoitusten kiellosta ottaa naisen roolia yhdynnässä.

Roomalaisesta homoerotiikasta voi yleisesti sanoa, ettei se ollut periaatteessa kiellettyä, vaikkakaan sille ei annettu erityistä moraalista arvoa. Sallitulla homoerotiikalla oli kuitenkin rajansa.

 

Niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin homoeroottiset suhteet olivat kahden eri arvoisen miehen välisiä suhteita. Niiden ei ollut tarkoitus olla kahden tasa-arvoisen ihmisen välisiä suhteita, vaan miesten oletettiin ottavan hänelle kuuluva passiivinen tai aktiivinen rooli. Näin ollen niitä ei voi verrata tämän päivän homoseksuaalisiin suhteisiin, jotka ovat kahden tasa-arvoisen ihmisen vapaaehtoinen suhde.