Joulua odotellessa

Nyt alkaapi olla Joulu melkoisen lähellä. Mikä Joulu ?????, kyselee monikin, eikä aiheetta. Tuo joulu, jota kristikansa pitää Vapahtajamme syntymän juhlana ei tarvitse vastauksia, mutta moni muu asia pitää ympärillään kysymyksiä ilman vastauksia ja vastauksia, vaikka ei olisikaan kysymyksiä.

Tuona aikana oli paljon ihmisiä marketeissa ja ostoskeskuksissa yms, koska oli annettu ymmärtää, että Jouluna kuuluu hankkia tavaraa ennen kuin mainituissa paikoissa julistetaan alennusmyyntikausi alkavaksi. Mitäpä jos tätä mahtikäskyä ei noudatettaisikaan vaan vietettääisiinkin ihan rauhallinen normi perhehetki ja säästettäisiin varoja mahdollisiin pakottaviin asioihin.

Myös Kristofer Krääsä perheineen oli lähtenyt jo hyvissää ajoin liikkeelle saadakseen kaikki rahansa tuhlattua, mitä eriskummallisimpiin ja usein vielä aivan tarpeettomiin esineisiin. Näin tehdään koska se yleisen tajunnan mukaan aiheuttaa joulumieltä. Kristofer oli lähtenyt perheensä kanssa, puolisonsa Christan käyttämällä perheen ns. kakkosautolla. Merkki oli joku sellainen missä oli joku tähti ja oli farmarimallinen. Siihen mahtui koko perhe ja paljon tavaraa, sillä he aikoivat mennä asumansa kaupungin eteläpuolella oleviin valtaisiin marketteihin ja liikerakennuksiin, mutta…

Kävi niin, että näiden kauppalaitosten parkkipaikat olivat tupaten täynnä ja niille vievät tiet lähes kokonaan tukossa. Mitä tehdä ? Oli pakko mennä keskusten ulkopuolelle miettimään uutta suunnitelmaa, että Joulun odotettu tarve tulisi täytetyksi. Ei vaan tuntunut löytyvän ajatuksista uutta suunnitelmaa, kunnes perheen 11 vuotias lapsihenkiö sai ajatuksen, että mentäisiinkin tuossa entisessä, konkurssiin menneessä autoliikkeessä olevalle kirpputorille, josta tuotot menevät hädänalaisten avustustoimintaan.
Lasten käydessä kärsimättömiksi, vanhemmat päättivätkin mennä sille kirpputorille saadakseen lisää ajatteluaikaa.

Kuinka ollakaan, siellä heidän ollessaan tuli heille nälkä, mutta lounasravintolaa ei ollut, mutta kirpputorin kahviosta oli mahdollisuus ostaa kahvia ja sämpylöitä. Nälkä lähti ja sitten katseltiin ympärille, ja he saivat nähdä kirpputorin hyllyillä, rekeillä ja lattioilla mitä moninaisimpia tavaroita myynnissä ja vieläpä ihan kohtuu hintaankin.
Vaikka päivä ei nyt sujunut ihan suunnitelmien mukaan alkoi perhe laittamaan ostoskärryihin tavaroita, jotka oli toisten perheitten käytöstä poistuneita. Ne olivat monetkin ihan uuden veroisia ja kunnossa olevia.
Kerättyään ostoksensa, joita ei sitten loppujen lopuksi niin paljon tullutkaan menivät he kassalle ja päättivät jouluostostensa olevan siinä, lähtien kotiansa kohti. Kotimatkalla he poikkesivat kotinsa lähellä olevalle pienehkölle ruokakaupalle ostaen sieltä ruokaa ja tarvikkeita jouluaaton ja -pyhien ajaksi. Heillä kaikilla oli hyvin avoin mieli, kun ei tarvinnutkaan haistella viereisten ihmisten deodoranttien, hajuvesien tai hien tuoksua ahtaaksi käynneillä markettien käytävillä. Ei tarvinut kuunnella sitä valtavaa meteliä joka syntyi yhdistetystä epäselvästi kuuluvasta joululaulumölystä ja ihmisten aiheuttamasta puheen sorinasta ja huudoista. Oikeastaan ihan onnistunut Joulureissu.

Kotona myöhemmin perheen jutellessa kaikenlaista Jouluun liittyvää, otti taas tämä idearikas 11 vuotias perheenjäsen puheeksi, jos vaikka ensi joulunakin toimittaisiin tämän joulun mukaisesti, ja miksi ei vieläkin vaatimattomimmin. Hän oli kuullut naapurin uskovaisen perheen lasten kertoneen joulun liittyvän johonkin pienen poikalapsen syntymään tallissa olevaan seimeen. Vanhemmatkin muistivat tarinan ja se palautui mieleen niiltä ajoilta, kun kouluissakin sai vielä puhua Jumalasta ja Jeesuksesta ihan vapaasti.
Isä googletti tietokoneellaan joulun ja siihen liittyvästä sanomasta. Kun hän löysi sen, olohuoneen ikkunan takana syttyivät katuvalot ja jostain syystä ei yhtään autoa eikä muutakaan liikkunut kadulla. Isä luki ääneen koko perheelle Jouluevankeliumin ja ihmetteli miksi oli joskus päästänyt tällaisen tärkeän asian unohtumaan markettien myyntipöytien joukkoon.

Siunattua joulunaikaa teille kaikille !