Vanhan riparilaisen ajatelmia !

Rippikoululainen vuosimallia 2019 kertoo nyt havainnoistaan rippikouluelämässä.
Olen poikkeuksellinen riparilainen siinä määrin, että en täytä normaali-riparilaisen ulkoisia ja muitakaan tunnusmerkkejä.
Olen käynyt jo useamman rippikoulun ja niistä ensimmäisen v.1970. Näin justiinsa, olen jo melko iäkäs riparilainen. Viimeisen rippikoulun kävin leirikouluna Heinäsaaressa tänä kesänä.
Ai mitäkö siellä tein? Nooh, olinhan minä siinä opetus- ja ohjausportaassa, joten en ollut varsinainen rippilapsi vaan rippi-vaari.
Mutta miksi olin siellä? Minulla on paha tapa pistää itseni likoon, jos apua tarvitaan. Ja kun olin keskustelussani seurakuntani nuorisotyöntekijän kanssa, niin siinä tulin sanoneeksi, että kyllä minäkin voisin vielä niitä nuoria auttaa ymmärtämään näitä elämän vaikeita kiemuroita. Ilmeisesti siellä riparilla oli vajausta, koska minut huudettiin heti joukkueeseen.

Moni varmasti sanoisi, että onkohan tuo tervejärkinen mies, kun pistää itsensä likoon tuohon tehtävään. No en ole koskaan itseäni täysjärkiseksi väittänytkään, mutta mielestäni oli hyvä mahdollisuus käyttää vanhan riparilaisen tietoa ja kokemusta hyväksi nykypäivän nuorten hyväksi. Tosiasiahan on, että tämän päivän nuoret ovat ikävä kyllä loitontuneet isovanhemmistaan ihan liiaksi. Se on aiheuttanut myös kristilliseen kasvatukseen muuttuneita käsityksiä ja odotuksia. Vaikka ne mummit ja vaarit ovatkin eilispäivän eläneitä,on heillä kosolti vielä tietoja ja vinkkejä, mistä rippikouluikäinen hyötyisi. Ennen kaikkea, turvallisia satamia on muutenkin vähäsen nuorille, miksi siis jättäisi käyttämättä näitäkin tahoja.

Itse ripari oli oikeastaan positiivisesti hämmentävä, nuoret olivat ensimmäisinä päivinä juuri odotetunlaisia.
Heitä jänskätti ihan selvästi, vaikkakin useat tunsivat jo toisensa etukäteen. Oltiinhan me oltu etukäteen valmentautumis tapaamisissa. Mutta sitten tapahtui ihan uskomattoman nopea ryhmäytyminen ja yhteenkuuluvuus alkoi näkymään entistä enemmän päivittäisessä toiminnassa.
Usea riparilainen tuli keskustelemaan kanssani elämän arkipäivän asioista mutta myös hengellisen elämän asioista. Olin viimeksi mainitusta todella ihastunut. Kyllä oppitunnit, hartaukset ym. meni aivan liian nopeasti, kun huomasi millä hartaudella niitä pidettiin ja kuunneltiin.

Valtakunnallinen rippikoululaiskysely on tuottanut myös positiivisen tuloksen, ja nuorilta on tullut hyvää palautetta kautta Suomen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme voisi tehdä rippikoulusta entistäkin kiinnostavamman ja tarkoitustaan palvelevan.
Mitä me voisimme tehdä toisin ilman, että hyvää ei kuitenkaan rikottaisi ? Sitä pitäisi tosiaan ryhtyä miettimään ihan toden teolla jo senkin vuoksi, että nyt rippikoulujen
toiminnoissa on paljon eroja, jotka johtuvat taloudellisista seikoista ja myös pitopaikoista ja henkilöistä kouluttajina ja opettajina. Tuntuukin vähän hassulta, että esimerkiksi Lahden 5:ssä seurakunnassa keksitään omana juttuna “polkupyörä” aina uudestaan ja koulutetaan isoset ym. Nämä olisi hienoa, taloudellista ja tasa-arvoista tehdä yhdessä. Mielestäni ajatusta tulisi tutkia ja tarvittaessa ryhtyä muuttamaan. Se olisi kaikkien etu. Ei rippikoulu-instituution muuttaminen olisi varmaan huono asia olisi, etenkin jos sitä muuttaa vielä
parempaan suuntaan.

Tämän rippileirin jälkeen pidetyn konfirmaation jälkeen löytyi taas uusia nuoria isosia, jotka lähtivät kouluttamaan itseään tähtäimenä toimia tulevina vuosina tuutoreina rippilapsille. En kerinnyt keskustelemaan heidän kanssaan riittävän paljon motiiveistaan ja tavoitteistaan, joten tyytykäämme edellisten toimintoihin.

Jatkoriparillekin osallistuin, mutta siitä minulle jäi kovin sekava tunne, mitä siellä yritettiin tuoda lopputulemana. Hauskaa tuntui olevan, mutta minulle jäi tunne, että olin noussut väärään laivaan. Tämän jälkeen olen ollut oman seurakuntani nuorten leirillä Heinäsaaressa, ja en mitenkään väitä tietäväni nyt kaikkea meidän srk-nuorista ja heille tarjotuista toiminnoista.
Kaikesta huolimatta näen tärkeänä, että seurakuntien luottamushenkilöt käyvät myös availemassa silmiään ja lisäämään tietämystä näistä toiminnoista vierailemalla näissä tapahtumissa.

Meillä on paljon osaamista heidän ohjaustoiminnassa ja toivottavasti näin on jatkossakin. Yhteiskunnan paineet ja taloudellinen epävarmuus ajaa kuitenkin käynnistämään pohdinnan voisiko jotain tehdä toisinkin, ja myös yrittää säästää kustannuksissa. Jos tehdyt ehdotukset lakimuutoksista tällä sektorilla menee läpi, niin kyllähän uusia ovia tulee avautumaan.
Vaikka seurakunta-nuorten toiminnot tulisivat jatkossa muuttumaan, on päivän selvää, että kristinuskon
opettaminen pohjautuu edelleen raamattuun, sillä Jumalan sanaa meillä ei ole valtaa muuttaa.

One Reply to “Vanhan riparilaisen ajatelmia !”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *