Mikä minulla onkaan, kerro Isä !

Hei olen Seppo ja ikääkin on jo 5 vuotta. Minulla on molemmat vanhempani, jotka nykypäivän standardien mukaan ovat ihan kunnollisia ja hoitavat ja kasvattavat minua hyvin kohti tulevaa, onnistunutta aikuisuutta. Mutta mikä minulla on vikana kun en ole oikein onnellinen, enkä tunne olevani lapsi, myös lapsille tarkoitetussa yhteiskunnassa ?

MIKSI silloin, kun olin vielä äitini kohdussa, jouduin tuon tuostakin mielenkiinnon kohteeksi; – onko minulla kaikki kohdallaan? Olenko terveysriski tulevalle äidilleni ? En ymmärrä ?
MIKSI, kun olin syntynyt, en saanut itkeä kun halusin, vaan kaikki ryntäsi luokseni huolestuneen näköisenä etenkin jos vähänkin pidempään luonnollista äänisignaaliani käytin? Ja jos en ollut itkenyt pidempään aikaan, taas oltiin huolissaan, miksi tuo lapsi ei itke ? Outoa !
MIKSI en saanut syödä niitä ruokia mitä vanhempanikin aikoinaan söivät ? Niitä joita Isoäitini suurella huolenpidolla oli opettanut äitiäni valmistamaan ?
MIKSI minun pitää syödä mitä ihmeellisimpiä purkki- ja purnukkaruokia, joita todella viisaat ravintotieteilijät ovat ohjanneet suuressa viisaudessaan ja tyrkyttäneet ohjeistuksensa kautta kaupan hyllylle ?
MIKSI minä en voi käyttää paikattuja ja vähän nuhruisia vaatteita, kun ne ovat kuitenkin mukavia ja niiden avulla minulla on hyvä olla ? Miksi niiden pitäisi olla aina puhtaat ja mieluimmin vähän käytetyt ja kuitenkin epämukavat? Ja niitä pitää koko ajan varoa sotkemasta !
MIKSI en saa ryömiä ruusupensaan alle, kun se näyttää niin sadunomaiselta piilopaikalta? Mitä väliä sillä on, onko siellä sammakoita etanoita tai kompostimultaa. Enhän minä ikinä opi ymmärtämään, että ruusussa saattaa olla pistäviä piikkejä.
MIKSI en saa olla kotona kun olen vielä pieni lapsi tai ainakin naapurintädin luoda olisi kivempaa kuin tuossa ihmeellisessä rakennuksessa, jossa olen oppinut kiroilemaan enemmän kuin isäni milloinkaan Olen myöshuomannut osaavani kiusata tarvitessa muita kohtalotovereita? Säälittää nuo kakarapaimenet, jotka naama punaisena puuskuttaa perässämme ja vakuuttelee meille miksi jokin asia pitää tehdä näin, vaikka se onkin kotona toisenlailla opetettu.
MIKSI minulla on talossamme toinenkin lapsi, vaikka hän ei anna minun edes leikkiä hänen huoneessa? Jos vähänkin enemmän yritän saada hänen huomiota, tulee sieltä kehotuksia menemään muualle ja lopuksi hän valittaa äidilleni häiritseväni häntä. En ymmärrä eikö,hän kuulukaan perheeseeni, koska äiti tai isä pyytää jättämään hänet rauhaan, kun sillä on sitä ja tota ? Olen ymmällä.
MIKSI tuohon naapuriin on rakennettu alue, missä on kaikenlaisia laitteita ja kiikkuja hyvin tasoitetulla nurmella ja pehmeän hiekan ympäröiminä? Ennen siinä oli kiva muutaman aarin alue, missä oli pajupusikoita ja kukkia muutama puukin löytyi. Siellä oli eläimiäkin, – ihan tosi. Nyt tuolla alueella harvoin näkee lapsia kovinkaan paljon. Joskus sinne joku eksyy, niin heti sieltä kuuluu – varo nyt, älä mene siihen, varo varo voit pudota. Ei tuo voi olla meitä pikkuihmisiä varten.
MIKSI aikuiset puhuvat jostain lapsen laatuajasta ja saman tien vievät minut jonnekin ihmeelliseen kieputus-, liutus-, hypytyslaitteisiin ja maksavat siitä vielä kaiken kukkuraksi? Miksi ne eivät vie minua vaikka metsään ja kerro mitä eläimiä ja kasveja siellä on? Ai niin mahtavatkohan he itsekään niitä tietää. Olisi vaan niin kiva viettää laatuaikaa heidän kanssaan luonnossa ilman pääsymaksuja ja ihme laitteita.
MIKSI minun pitäisi laittaa tuollaiset vaikeat jalkineet jalkaan ja nojailla tuollaiseen ällän-malliseen keppiin ja ennen kaikkea jäällä, siellähän on liukastakin? Joo – kyllä minä tykkään laulaa mutta en nyt juurikaan uskalla, kun laulan, niin heti minulle puhutaan jostain paikasta missä ihan vieras ihminen kertoo miten pitää laulaa ja mitä. Mielestäni äiti osaa niitä laulaa kanssani, joista pidän. Mutta voin toki olla hiljaakin.
MIKSI minun pitäisi mennä jo nyt jonnekin esikouluun, enhän minä ole kuin viiden vanha ja rakastan yli kaiken kotiani? Saan sieltä niin paljon oppia, tai ainakin luulen niin. Siellä koulussa on kaikki niin steriiliä ja lapset on laitettu meluamaan samaan ryhmään. Siellä tuo aikuinen, jota kutsutaan opettajaksi puhuttelee minua pikkuiseksi ja ihmisen aluksi. En ymmärrä kun olen sanonut olevani “Seppo” niminen poika ja haluan tehdä poikien juttuja. Niitä ei kuuleman mukaan enään ole vaan on pikkuisten esikoululaisten juttuja. En käsitä, en sitten millään käsitä, MIKSI vanhempani sitten huusivat suureen ääneen syntyessäni Kiitos Taivaan Isä, annoit meille POJAN !
MIKSI minä en saisi olla poika, vaikka onhan minussa varmaan jotain tyttömäistäkin, mutta ei minua sen takia tarvitse uudelleen määritellä ja muovata toiseksi, vaikka kuinka jotkut minua ymmärtämättömät niin vaatisikin.
MIKSI en saisi puhua Jumalasta, jos tunnen siihen tarvetta. Kuulin vanhempieni puhuvan tästä samasta asiasta. Heitä kuuleman mukaan kiusattaisiin jos Hänestä julkisesti puhuisi. MIKSI ?
Mikä on arvokas vanhuus ? Kuulin telkkarista siellä olevien keskustelevan, että vanhukset tarvitsevat arvokkaan vanhuuden. Miten niin tarvitsevat, – eikö meidän vanhemmat huolehdikaan heistä ja ovatko he laittamassa heidät joidenkin desimaali-hoitajien työkohteiksi. Enkö minä saakaan rakastaa isovanhempiani ?

Niin minulla on nyt sellainen kyselyikä meneillään, ja rasitan ympäristöni ihmisiä kysymyksilläni. Minun mielestäni minulla on siihen normaaliin kasvamiseen liittyvä oikeus, ja minulle ihan oikeasti pitäis vastatakin !
En tiedä, mutta näillä näkymin minä taidan kieltäytyä kasvamasta aikuiseksi. Onkohan siihen minulla oikeus ja miten se tehdään ???

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *