Onkohan seurakuntalaiselle varmasti annettu oikea kartta ja kompassi Mestarin seuraamiseen !

Kun olen seuraillut viimeaikaista keskustelua ja kirjoittelua kirkkomme sisällä tapahtuvista asioista, niin minulle on eittämättä tullut mieleen, että käynnissä on evankelisluterilaisen kirkon suunnistuskilpailu ja kisan järjestäjänä toimii Maallisen Vaelluksen Liitto, joka tunnetaan paremmin  em. kirkko instituutiona.

Normaalisti suunnistuksessa luotetaan kompassiin, koska se on toimintaperiaatteeltaan luotettava ja muuttumaton.  Näin pitäisi myös uskovan ihmisen kompassin – raamatun olevan.  Kompassin toimintakyky perustuu luotettaviin faktoihin suunnasta, sen neula osoittaa aina pohjoiseen. Aivan kuten meidän uskon elämässäkin, nuoli näyttää aina ylös taivaaseen Isämme luokse.

Tässä kirkon suunnanotossa on tällä hetkellä paljon eri variaatioita ja siinä ratamestarit yrittävät vakuutella rastien olevan aivan oikeilla paikoillaan niin kuin ne on karttaan merkitty ja täytyy vain uskoa, niin rasti löytyy.

No me Jeesukseen luottavat ihmiset uskomme tietysti alkuperäiseen kirkon suunnistusohjeeseen – raamattuun. Senhän on meidän kipailujohtaja,   Taivaan Isä antanut meille kartaksi ja kompassiksi vaeltaessamme reitillä kohtia maalia – Hänen luokseen.  Näin minä olen asian ymmärtänyt ja haluan asian jatkossakin ymmärtää.   En minä tee sellaisella kartalla mitään, jonka merkit muuttuvat alvariinsa ja nimikkeet ovat vääriä, ja rastitkin tuntuvat olevan väärillä paikoilla, riippuen ratamestarista.  Kompassinakin toimii joku ihmeen älypuhelin, josta saatavat suunnat tuntuvat nykyään näyttävän murheellisen usein…ei mihinkään ilman- suuntaan vaan alaspäin,  sielunvihollisen kellariin.

Kyseinen uskomme suunnistusliitto hakee meille uutta johtajaa, ja mukaan on ilmoittettu jo muutamia ehdokkaita. Taivaallinen Johtaja on asettanut pätevyysvaatimukset, mutta maallinen oppinut väki yrittää kaikkensa muuttaa alkuperäisiä ja vanhakantaisiksi katsomiaan ohjeita. Ja jos ei ihan muuttaa, niin ainakin tulkita niitä oman mielensä mukaisesti. Apua haetaan jopa naapurimaiden Taivaan Vaellusliiton maanpäällisistä johtajista.          Perusteluita on myös ollut monia ja monesta ikkunasta katsottuja.  Harvat perustelut ovat olleet vanhan vaellusliiton kanssa samanlaisia vaan niitä on modernisoitu muka paremmiksi ja tätä päivää vastaaviksi. Oli miten oli, niin siitäkin huolimatta uskallan väittää, että kirkkomme ei sovi tehdä valintoja kenenkään maallisten halujen, käsitysten, tasa-arvon tai omasta mielestä fiksujen mielipiteiden perusteella, vaan niiden valittujen tulee noudattaa hyviksi todettuja kristinuskomme perusteita, jotka Jumala on meille antanut.

Kun tähän kisan oheisohjelmaan  on otettu mukaan paikalliset kisatapahtumat kaikkinen maallisine lisineen on seurakuntalaiset saatu hämilleen kovasti ja he kyselevät – missä mennään ? kuka nämä rastit on keksinyt. Mukana kaikessa touhussa on myös perinteisiä hyväksi todettuja toimintoja, joita ei halua jättää väliin, kuten messut, lähetystyö, diakonia ym.

Kaikkeen tähän myydään vielä vapaaehtoisesti kaupaksi ohjelmia, toiminnan rahoittamiseksi. Niin ei se pakollista ole, mutta suositeltavaa. Monella jo nyt liikkuu mielessämme ovatko Herramme huoneet muuttuneet maallisiksi kirpputoreiksi. Kyllähän tämä kaikki sekamelska vielä jossain vaiheessa aiheuttaa tosi paljon harmaita hiuksia kirkollisille päättäjille.  Minulle ei aiheuta, koska hiukseni ovat jo valkeiksi haalenneet, enkä ole päättäjä vaan olen sydämeni antanut Jeesukselle ja luvannut kulkea hänen suunnittelemaansa rataa, sillä vanhalla kartalla – raamatulla, odottaen joskus sitten pääseväni maaliin.

Rukoilen johdatusta myös niille, joilla on tällä hetkellä kädessään väärä kartta tai ainakin karttamerkit on tulkittu maallisten hyvien hankkimiseksi.

Jos me vaeltajat valitsemme väärän tien, on seurauksena hajaannus, ja osallistuvien suunnistajien väheneminen.

Olen kuitenkin hyvilläni, että joulu ja sen luoma tunnelma on lähestymässä.  Ehkä se antaa joillekin selvityksen vaellukselleenkin, miten ja miksi etsimme taivaan kotia Joulun Lasta seuraten.

Joulua odotellen Paul Holm`in sanoin:

Joulun ensimmäisen, mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan. Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen.  Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat pettyä kirkkauteen.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *