Uskon tunnustus on vaikeaa ?

Olen kovasti miettinyt mikä tekee ihmiselle vaikeaksi tunnustaa olevansa kristitty ja uskovansa meidän kolmiyhteiseen Jumalaan ?
En ole löytänyt mitään järjellistä syytä asian vaikeuteen, mutta silti siihen törmään jokapäiväisessä elämässä, niin omissa ajatuksissa kuin toisten sanoissa ja teoissa.
Miksi ihminen ei uskonsa janossa voi mennä kuuntelemaan messua kirkkoon tai osallistua hengelliseen tilaisuuteen. Mitä pelättävää siinä meillä olisi ? – Ei sitten mitään, mutta…

Tämä päivä on tuonnut tullessaan ihmisille käsityksen, että jokaisen pitää kuulua johonkin ryhmään ja tulla siinä hyväksytyksi. No ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta sinulla on ympärillä niin paljon erillaisia ryhmittymiä, erillaisilla ideologeilla ja ohjeilla varustautuneita, että se sekoittaa keskiverto ihmisen ajattelukeskuksen. Niinpä hän yrittää kuulua samanaikaisesti moneen eri ryhmään ja elää autuaan tietämättömänä siitä mitä oikein elämältään haluaa.
En ala kuitenkaan erittelemään erillaisia ryhmiä vaan pysyn uskovaisten keskuudessa.

Itse olen uskovainen ihminen ja olen iloinen siitä, että minulla on Isä, joka huolehtii ja ohjaa minua, joskus kovastikin. Uskallan sen näin julkisesti kertoa, enkä näe siinä mitään ongelmaa.
Elämääni kuitenkin mahtuu ajanjaksoja, jolloin kaikki ei ollut niin selvää minullekaan suhteissani Yläkertaan, vaan rimpuilin vastaan ja hairahduin. Monet niistä kerroista johtui halusta kuulua johonkin uskovien ihmisten ulkopuolella olevien ryhmään. Onneksi en sulkenut ovia missään vaiheessa niin suurella voimalla, että se olisi jumittunut eikä olisi enään auennut. Siitä voin pitkälti olla kiitollinen ympärilläni oleville ihmisille, jotka jaksoivat olla tukenani elämässä., silloin kun minulla usko oli liian laiha ja muiden ihmisten tarve lihava.

Tuskin olen elämäni aivoitusten kanssa yksin, vaan kaltaisiani on paljon. Suuresti ihailemani laulaja  Lynda Randle kertoo laulussaan: – Jumala on yhä Jumala huonoina aikoina, ja päivän Jumala on yhä Jumala yössä. Näinhän se on, ja näin minä sen haluan myös nähdä. Tänään vaan turhan paljon nojataan raadolliseen tarpeeseen miellyttää kaikkia, ja tehdä omasta olosta liian vaikea.

Työelämäni aikana huomasin kuinka paljon uskosta on apua. Uskovaisista hyvin harvat aiheuttivat meille töitä, ja niillekin joilta usko meidän Herraamme puuttui, antoi oma usko voimia auttaa häntä monissa tilanteissa. Kouluissakin laillisuuskasvatustunneilla, kuten myös vanhempain illoissa mainitsin ihmisen heräämisen ja uskoon tulemisen olevan yksi useista mahdollisuuksista päästä eroon päihteista, rikollisuudesta ym. ongelmia tuottavista asioista.

En minä tuolloinkaan niissä tilaisuuksissa julistanut uskoon tuloa keinona onnellisempaan elämään, koska minulta olisi melko pian kielletty kouluihin meno kokonaan. Olisin ilmeisesti saattanut loukata jonkun muun ihmisen ajatusta tai oikeaksi katsomaansa elämän suuntaa. Mainitsin sen vain yhtenä mahdollisuutena epätoivoisessa tilanteessa olevalle ihmiselle.

Yksityisesti, jos minulta on vastaavasta asiasta  kyselty olen kovastikin suositellut syvällistä pohdintaa, miksi teen asioita väärin, miksi minulla on niin paha ollaa, onko olemassa sellaista tahoa mistä saisi apua. Sen jälkeen olen kertonut ne maalliset mahdollisuudet mitä tiedän ja sitten kerron Taivaan Isän tarjouksesta ottaa vastaan hänen armonsa ja ohjeensa elämään maan päällä. Ei siitä vielä kukaan ole suuttunut, ja jos suuttuu mitä sitten. Olenhan ainakin tuonnut mahdollisuuden esille. Ihan tosi – uskokaa vaan !

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *