Hei anna minulle rahaa !

” Hei anna minulle rahaa ! ” Kuului takanani. Oliko pyyntö tarkoitettu minulle vai jollekin toiselle ? Se oli tarkoitettu minulle !

Olin hetkeä aiemmin poistunut bussista asumani talon lähistöllä ja lähdin kävelemään kotikatua pitkin kohti kotia. Siinä kävellessäni kiinnitin läheisen ison parkkipaikan keskellä kävelevään lapsi kolmikkoon. He olivat tuollaisia ensimmäisen luokan molemmin puolin olevia. Pienin heistä heitteli mennessään “kärrinpyöriä”.  Taitava – ajattelin. Sen pidempään en heidän touhuja seurannut kunnes… kuulin tuon pyynnön:” Hei,  anna minulle rahaa”.

Kun ymmärsin pyynnön olevan osoitetun minulle pysähdyin ja käännyin ja hämmästyin. Vieressäni seisoi pikkuinen pojanvesseli, iältään tuskin kuin 6 – 7 vuotias.  Hei tämähän on sama poika, joka heitteli kärrinpyöriä aiemmin tuossa parkkipaikalla. En nähnyt kuitenkaan hänen kavereitaan.

“Miksi minun pitäisi antaa sinulle rahaa ?” kysyin uteliaana ja vanhanmiehen arvokkaalla basso-äänellä.  Hänen sanomansa mukaan minun olisi annettava rahaa hänelle kun hän sitä tarvitsi. Olin hänen kanssaan eri mieltä ja kyselin perusteita, miksi juuri minun pitäisi antaa hänelle rahaa. Kuulema ihan muuten vaan.

Selvitin hänelle, että ei noin vain aleta rahaa jakamaan kenellekään, vaan jos rahaa saa, se pitää ansaita. Kysyin oliko hän tehnyt jotain sellaista, miksi minun pitäisi hänet siitä palkita. Vastaus oli yllättävä, – hän oli siivonut huoneensa ja laittanut astioita ym kotiaskareita !!! Äitikin kuuleman mukaan antaa rahaa siitä, mutta nyt ei äidillä ollut rahaa.

Minua harmitti pojan asenne, ja ryhdyin kertomaan, että kotiaskareet ym. tehtävät kuuluu hänen tehdä ilman palkkiovaatimusta. Jos äiti joskus antaa rahaa siitä, ei se ole mikään automaatti rahansaantihomma. Kerroin äidin antavan hänelle ruokaa, vaatteita, kodin, rakkauden ym, eikä hän siitä lapsiltaan vaadi rahaa palkaksi, vaan hän tekee sen, koska rakastaa sinua.

“No annatko sinä rahaa vai ei ?” Poika oli loppuun asti tavotteidensa mukaisesti mukana tilanteessa. Sanoin, etten anna vaan sinun täytyy odottaa, että äidillä on rahaa seuraavan kerran sen verran, että katsoo sopivaksi antaa sitä myös sinulle. Pyysin häntä kuitenkin, ettei vaatisi rahaa edes äidiltäkään saati sitten muiltakaan.

” No ei sitten, terve vaan”. Hän lähti pois sen kummemmin rahan perään enään kinumatta. Seurasin katseellani pojan loittonevaa selkää ja hänen ollessaan läheisen koulun nurkalla ne kaksi poikaa liittyivät hänen seuraansa. Matkaa oli kuitenkin sen verran välillämme, etten kuullut minkälaista keskustelua siinä tavatessa käytiin.

Tapahtuma jäi vaivaamaan minua kovasti, ennen kaikkea mikä oli pojan rahanpyytämisen motiivi. Oliko ne kaksi muuta pikkupoikaa laittaneet itseään pienemmän asialle, oliko se pojan oma ajatus, jota on harjoittanut jo pidemmän aikaa vai mikä.  Niin paljon se asia jäi minua vaivaamaan, että seurailen nyt näitä kotinurkkia, jos vaikka näkisin pojan uudestaan ja saisin hänet selvittämään asian.

Seuraavan yönä heräsin ja poika tuli mieleeni – en jaksanut ryhtyä aprikoimaan asiaa enempää vaan pyysin, että Taivaan Isä antaisi hänelle enkelin auttamaan elämän vaikeissa kohdissa.

Lupaan minäkin tehdä parhaani, jos vielä hänet näen ja yritän ohjata häntä niin kuin tilanne vaatii !