Olkaamme siis kuuliaisia !

Meillä kaikilla on johtajamme, niin kotona, työpaikalla, vapaa-aikana, harrasteissa ym. Johtajalle tärkeä työkalu on annetut säännöt ja ohjeet, joiden kanssa hän pitää alaisistaan huolta. Näin on tarkoitettu.

Minun elämässäni on ollut johtajia paljon. Heistä osa on jo siirtynyt johtotehtäviin kuuliaisempien joukkoon. Lapsesta asti on ollut selvä ykkösjohto kotona Äiti ja Isä, niin kuin on ”kymmenessä käskyssä” määrätty. Tietysti heidänkin yläpuolella on ollut koko ajan ja myöhemmin Ylijohtaja – Isä, Jumala – taivaan ja maan valtias. Tämä kolmikko oli minua varten, niin ja tietysti myös muitakin meidän kakaroita varten.,

Lapsena annettujen käskyjen ja ohjeiden noudattaminen oli joskus vaikeaa, ja aivan kun kokeeksi seuraamuksista huolimatta piti tehdä jotain ohi ohjeistuksen. No siitähän seurasi aina huono omatunto ja maalliset rangaistukset vanhemmilta.  Lapsena sitä vaan on niin lapsellinen ja typerä, että tutkainta vastaan pitää kiukutella, vaikka ne säännöt ja ohjeet ovatkin meidän parhaaksi.

Koulussa oli sama homma. Johtaja oli tietysti opettaja. Tuo viisas ja kaiken oppinut, jota katsottiin aina alhaalta päin ja kyseenalaistaminen hänen ohjeitaan vastaan ei olisi tullut kuuloonkaan. No siitäkin huolimatta rangaistuksen kärsien sitäkin tuli kokeiltua, – typerä ja lapsellinen kun olin.

Elämän vaiheessa oli seuraavaksi teini-ikäisten elämän koulu, eli rippikoulu. Pappi-setä oli ehdoton auktoriteetti ja selvitti meille ripin hyvää vaikutusta elämänlaatuun, ym. hyödyllistä.

Armeija-aika putkahti melkein rippikoulun perään. Kakaramainen 17 vuotias koulunsa lopettanut nuorukainen meni vapaa-ehtoisena sotaväkeen. Olin kuullut kyllä, että sielläkin on esimiehiä ja siellä sitä vasta pitääkin totella. No minähän tottelin, olinhan minä tehnyt sotilasvalan Jumalan nimeen, enkä siten esimiesteni käskyjä jättänyt noudattamatta. Tämä nuhteettomuus palkittiin sittemmin muutaman vuosikymmenen jälkeen ylennyksenä reservin korpraaliksi.

Sen jälkeen ammatin haalintaa, – kokeilemalla ja kouluttautumalla. No poliisihan minusta tuli ja työpaikka puolisotilaallisessa organisaatiossa jatkoi siitä mihin jo olin tottunut. Esimiehiä oli jonossa ja Ykkös-Johtajan nimissä tein valan palvella laillista yhteiskuntajärjestelmää ja olla kuuliainen suomalainen poliisi.

Ikää tuli koko ajan lisää ja sitä huomasi näiden maallisten johtajien olevan joskus väärässäkin. No harmittihan se, mutta ei siitä nyt kannattanut alkaa valtakunnallista kampanjaa järjestämään, saati mieltänsä osoittamaan Poliisiaseman etuovelle. No poliisiauton eteen olisi voinut mennä pitkälleen, kun se oli minunkin työväline. Onneksi ymmärsin, että ura olisi tyssännyt siihen, joten en tehnyt sitä.

Opin elämäni aikana ennen kaikkea sen, että vaikka joku tekisi asian kuinka pieleen, se ei antanut minulle oikeutta ottaa asioita omiin käsiin, vaan se on laillisen yhteiskuntajärjestelmän tehtävä. Se voi tuntua liian hankalalta ja pitkäkestoiselta, mutta silti se on oikeudenmukaisin tie. Lopputulos tätäkin kautta saattaa olla väärä ja joidenkin mielipiteiden vastainen. Sekään ei silti anna meille oikeutta olla lakia ja yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Toisin sanoen, me emme saa taantua takaisin pikkulapsen tasolle ja heittäytyä selälleen lattialle tai maahan ilmaisemaan vanhemmilleen ( johtajille ) mielipahaamme, vaan yritämme edelleen saada asiat kuntoon järjestelmän määräämällä tavalla. Tärkeää on myös hyväksyä, että meidän toimintamalli ei olekaan aina ja ainoa oikea ja hyväksyttävä, jolloin siitä tulisi luopua itsensäkin kohdalla.

Nyt kun olen eläkkeellä, vanhempani ovat poissa johtamasta minua, olen heidän sijassaan omia lapsiani ja lapsenlapsiani kohtaan. En yritä olla heidän johtajansa vaan jonkun verran enemmän elämää kokenut vanhempi, joka ajattelee vain heidän parastaan. Kristinuskon kautta olen saanut siihen valtavasti apuja, ja olen siksi valtavan iloinen, että minulla on edelleen jäljellä yksi JOHTAJA, jolle haluan olla kuuliainen, vaikka se joskus vaikealta tuntuu. Raamattu on lakikirjani, johon myös ihmiskunnan laki perustuu. Olkaa siis kaikki kuuliaisia, vaikka kurittomuus tuntuukin olevan tänä päivänä suosiossa meidän yhteiskunnassa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *