Kylmää kyynisyyttä, vai lämmintä lahjan antamista ?

Toimiessani Yhteisvastuu-kerääjänä olen surukseni huomannut, että yhä enemmän aikuiset kuluttavat energiaa kiertääkseen kerääjän, ja hänen ajokoirailmeensä saadakseen lippaaseen edes muutaman kolikon kilahtamaan. Ja ne kerrotut syyt miksi ei auttava käsi ojennu on jotain ihan uskomattomia. Yleisin vastaus on, ettei ole käteistä rahaa. No se varmasti pitääkin useamman kohdalla paikkansa. Kun vaihtoehdoksi tarjoaa pankkisiirtoa, tulee vastauksiin mukaan jo muutakin selittelyä, joita en kehtaa tähän kirjoittaa. Miksi ei nämä kieltäytyjät vaan yksinkertaisesti sano: “Ei kiitos tällä kertaa”. Ehkä siksi, että hänellä on jossain siellä sisällä  jokin sisäinen tahto joka aiheuttaa pahan mielen, jos ei keksi riittävän hyvää tekosyytä.

Uskon olevani melko avarakatseinen ja hyväksyn kyllä kieltäytymisen reilusti esitettynä, mutta kiertävä vilppi ei ole minuun makuuni. Avarakatseisuuteni sallii myös itseriitoiset kehut ihmiseltä kun hän väittää riittävästi hoitaneen yhteisvastuun elämänsä aikana. Näitäkin on muutama tullut vastaan, mutta annan anteeksi heidän ajatuksensa, koska tiedän ettei meistä kukaan ole riittävin määrin hoitanut yhteisvastuutaan. Joten annetaan heidän uskoa omaan erinomaisuuteensa.

Miksi on niin vaikeata luopua jostain toisen hyväksi ? Siinäpä vasta kysymys. Meitä on Isossa Kirjassa opetettu antamaan vähästäkin, mutta nykyinen meno entistä enemmän kasvattaa ihmisiä eroon näistä jaloista raamatun opeista. Jos ihminen, jolla on vähemmän kuin autettavalla on valmis luopumaan vähäisestäänkin voidaan puhua pyyteettömästä auttajasta. “Kun paljon antaa, niin paljon saa”.  Näin sen vaan pitäisi mennä, mutta se unohdetaan helposti. Tunne siitä, että on pystynyt auttamaan jotain toista, on niin pistämättömän hyvä olotila, että sen vuoksi kannattaa toimia.

Vaikka globaali maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, jotkut asiat eivät muutu, – eli totuus. Omatunto on totuus ja sitä pitää ruokkia, ei ruoskia. Tähän meidän kannattaa satsata, ei kyyniseen kylmyyteen, ylimieliseen ylpeyteen. Tämän yhteisvastuukeräyksen yhden miellyttävimmän uhrauksista koin, kun Salpakankaan yhtenäiskoulun oppilaat pitivät myyjäiset koulussa ja vielä discohetken Uimahallin nuorisotiloissa. Saadun tuoton  he ohjasivat Yhteisvastuukeräykseen, JA SE  EI OLLUT MIKÄÄN PIENI RAHASUMMA. Kiitokset teille kaikille jotka olitte mukana tässä oppilaitten keräystempauksessa. Heidän ilostaan auttaa muita ihmisiä, pursuaa varmastikin voimaa muiden Yhteisvastuu-toimijoiden ylle.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *