Osaatko nauttia elämästä?

Paine näyttää terveeltä, kauniilta ja onnelliselta on monelle liikaa. Ei koko ajan jaksa millään näyttää täydelliseltä, mutta silti pitäisi. Näitä paineita on sekä aikuisilla että nuorisolla, ehkä jopa lapsilla. Et osaa nauttia elämästä, jos et pidä trendituotteista. Ai enkö?

Liike-elämän hermokeskuksessa Euroopassa suunnitellaan, minkälaisista väreistä minun tulee tykätä vuonna 2020. Jossain muualla rahavirrassa mietitään, minkälaiset ruoat ovat trendikkäitä tai minkälaisia harrastusvälineitä jokaisella kuuluu olla parin vuoden kuluttua.

Jos et nauti näistä, olet luuseri. Jos näiden sijaan nautit vaikkapa vanhojen kirjojen lueskelusta, päiväkirjaan kirjoittelusta tai halkojen hakkuusta, olet vähän outo. Osaatko nauttia elämästä?

Olen aina ollut huono erilaisissa pyörivissä vempaimissa. Nautin kyllä kiipeilystä, tanssimisesta, juoksemisesta ja lumisodasta, mutta en oikein kestä hurjimpia huvipuiston laitteita. Kävin kuitenkin nuorena kavereideni kanssa mielelläni Linnanmäellä jo tunnelman ja hattaroiden tuoksun takia. Minulle vuoristorata oli huippusuoritus, sen hurjempia vauhteja en kaivannut.

Kun kaverit pyysivät minua esimerkiksi Enterprise –nimiseen pyörittäjään, kieltäydyin aina uudestaan. Kerran erehdyin siihen enkä toista kertaa halunnut moista kauhukokemusta. Tätä kieltäytymistäni ei kuitenkaan ymmärretty. Minulle vastattiin, että Anna-Mari, sinä et osaa nauttia elämästä! Onneksi jo silloin ymmärsin, että onnellisuudella ja Linnanmäen laitteilla on iso ero.

En täyttänyt mittaa. En ole koskaan oppinut nauttimaan pyörittävistä laitteista huvipuistoissa. Mutta on muita asioita, joista jo nuorena pidin kovasti. Ne eivät tosin olleet silloin kovin muodinmukaisia. Varsinkaan, kun näihin harrastuksiin ei sisältynyt kalliita varusteita. Rakastin nimittäin puissa kiipeilyä, metsässä tarpomista, uimista, lukemista, laulamista… Useimmissa harrastuksissani kulahtaneet vaatteet olivat parhaimmat.

Joukosta pitäisi osata erottua oikealla tavalla. On osattava erottua trendikkäällä tavalla joukosta. Silloin et ole outo. Väärällä tavalla erottuvaa pidetään vähän kummallisena. Tämä ihmetyttää minua, koska jokainen erottuu joukosta joka tapauksessa. Jokaisella on omat oudot piirteensä, jokaisella on omat erityiset ominaisuutensa.

Väärällä tavalla erottuva jää helposti yksin

Yksinäisyyttä on montaa sorttia. Joku on yksinäinen poikkeavan piirteen takia, toinen ujoutensa tähden, kolmas on jäänyt yksin muiden muutettua pois. Joku on jättänyt, toinen on jätetty. Jätetyn ahdistus on niin valtava, että ei jää jäljelle voimia ottaa yhteyttä. Puoliso jättänyt, läheinen on kuollut, ystävät hylänneet, terveys rakoilee, uupumus kaataa. Poikkean väärällä tavalla joukosta.

Yksinäisyyden pahimmasta päästä on huomiota vaille jättäminen. Että jätetään huomiotta, työkaverit eivät puhu, ei tervehditä, olet kuin ilmaa, se vaurioittaa. Olen outo lintu, väärä, en oikea ihminen. Vielä vuosien kuluttua olen miettinyt tällaisia kokemuksia.

Kannattaisiko ottaa riski ja osoittaa välittämistä yksinäiseltä vaikuttavalle ihmiselle? Ehkä kaksi yksinäistä voi jopa löytää toisensa. Yksinäisyydestä kärsinyt ihminen eristäytyy helposti, sillä hän ei halua enää yhtään hylätyksi tulemisen kokemusta. Ei jää rannalle, kun ei lähde kenenkään mukaan. Mutta mitä, jos osoittaisimme pieniä ystävällisiä eleitä? Sellaisia, jotka eivät uhkaa, eivätkä pelota? Sinä olet ihminen niin kuin minäkin. Meitä on monta, jotka olemme kärsineet yksinäisyydestä joskus.

Ylpeä yksinäinen?

Yksinäisyyttä pelkäävä saattaa olla kiusaaja tai kiusattu. Uhri tai alistaja. Yksinäisyys, se muodostaa muurin, joka vaikuttaa uhkaavalta ja pelottavalta. Meillä Suomessa yksinäisyyden auran ympäröimää ihmistä on moitittu ylpeäksi. Mutta onkohan näin? Kuinka moni yksinäinen on ylpeä? Olisiko takana ylpeyden sijasta kuitenkin pelko tai häpeä?

Puhutaan edes yksinäisyydestä. Puhutaan edes vapaudesta olla oma itsensä, joka ei osaa nauttia elämästä. Tai nauttii siitä omalla tavallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *